Historia

SIRKKULANPUISTO, 40 vuotta uraauurtavaa kansanterveys- ja sosiaalityötä Kuopiossa

Vuonna 1983 perustettu, neljässä vuosikymmenessä monipuoliseksi sekä merkittäväksi sosiaali- ja kansanterveystyön tekijäksi kehittynyt Sirkkulanpuiston toimintayhdistys ry ei ole irtautunut lähtökohdistaan ja perustarkoituksestaan, vaikka toiminta on kehittynyt huomattavasti laajemmaksi ja jäsentyneemmäksi kuin alkuvuosikymmeninä.

Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksen missiona on ollut ja on edelleen tarjota Kuopiossa asumis- ja tukipalveluja pääosin päihdeongelmaisille, mielenterveyskuntoutujille, asunnottomille ja syrjäytyneille, tehdä monenlaista vapaaehtois-, kehittämis- ja kumppanuustyötä alueellisissa ja valtakunnallisissa hankkeissa sekä edistää asiakkaidensa psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Sirkkulanpuisto osallistuu ostopalveluna kaupungin, nykyisin Pohjois-Savon hyvinvointialueen sosiaalipalvelujen tuottamiseen. Se on myös Kuopion seudun Päihdepalvelusäätiön perustajajäsen.

Sirkkulanpuistolaisilla on monenkirjava tausta

Parikymmentä henkilöä nykyisin työllistävä yhdistys toimii ns. kolmannella sektorilla vapaaehtoisen kansalaistoiminnan ja julkishallinnon palvelutuotannon välimaastossa. Sirkkulanpuistossa on alusta asti ollut vapaaehtoisia ja talkoolaisia, sosiaalialalle opiskelevia ja työkokemusta hankkivia sekä muita huono-osaisten lähimmäisten auttamisesta kiinnostuneita.

Palkattu henkilöstö alkoi kasvaa vasta 2000-luvulla ja erityisesti kymmenen viime vuoden aikana. 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella Sirkkulanpuistossa toimi työllisyysmäärärahoin parhaimmillaan jopa noin sata tukityöllistettyä järjestön monissa toimipisteissä, mutta silloin ei vakinaisesti palkattuja ollut kuin muutama henkilö.

Yhdistys tekee oppilaitosyhteistyötä palvelutuotannossa sekä hanke- ja avustustoiminnassa. Sen muotoja ovat harjoittelupaikkojen ja asiantuntijaosaamisen tarjoaminen, opetusklinikkatoiminnan ja opinnäytetöiden mahdollistaminen sekä hankeyhteistyö. Tämä yhteistoiminta on edelleen vilkasta. Merkillepantavaa on, että monilla Sirkkulanpuiston työntekijöistä ja osalla vapaaehtoisistakin on nykyisin akateeminen tai toisen asteen tutkinto ja sosiaalialan ammattitaito. Olipa Kuopion yliopiston professori Juha Hämäläinen useita vuosia yhdistyksen puheenjohtajana ja hänen jälkeensä yliopisto-opettaja Mari Suonio.

– Tarjoamme osaamistamme ja tilojamme päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten olojen sekä palvelujen parantamiseksi. Haluamme olla kehittämässä julkisia palveluja toimivammiksi sekä toisaalta opastaa kansalaisia käyttämään niitä ja asioimaan julkishallinnon kanssa. Yhdistämme myös järjestötoimijoiden ja asiakkaidemme kokemustietoa, virallisen sosiaalitoimen organisaatioiden ammattitaitoa sekä oppi- ja tutkimuslaitosten tuottamaa tietoa apua tarvitsevien hyväksi. Näin valaisee toiminnanjohtajana vuodesta 2007 ollut, mutta jo 1990-luvulla vapaaehtoisena toimintaan mukaan tullut Petri Ruuskanen Sirkkulanpuiston toimintastrategiaa.

Hänen mukaansa julkishallinnon ja kolmannen sektorin välimaastossa ja uranuurtajana toimiminen on tuonut joskus ristiaallokkoa ja vaatinut pelisääntöjen selkeyttämistä puolin ja toisin.

 –  Opetteluakin on ollut monien asioiden kanssa taloudenpidossa, hallinnossa ja palvelutuotannossa mutta sitkeydellä, hyvällä tahdolla ja yhteisöllisyydellä on selvitty eteenpäin. Samoilla eväillä tähtäämme uudelle toimintavuosikymmenellekin. Tekemistä ja haasteita riittää jatkossakin.

Asumispalvelut edelleen toiminnan runkona

Asunnottomuuden vähentäminen on edelleen Sirkkulanpuiston keskeisiä toimintoja. Yhdistys tarjoaa mahdollisuutta itsenäiseen asumiseen tukemalla sen harjoittelua ja omatoimisuutta. Tukiasunnoissa asiakas voi selviytyä omaehtoisesti päivittäisistä askareistaan.

Sirkkulanpuiston Likolahden Kiveläntie 4:n asumisyhteisö on yhdistyksen vanhimpia ja yhä merkittävimpiä toimintamuotoja - samoin kuin Sateenkaaritalo Linnanpellon Gottlundinkatu 8B:ssä. Molemmat ovat peräisin 1990-luvulta ja ovat yhdistyksen vanhimmat toimipisteet.

Likolahden kymmenen asunnon rivitalokiinteistö antaa kodin sekä tuetun kuntouttavan asumisyhteisön keski-ikäisille ja ikääntyville, päihdeongelmista kärsiville miehille. Asukkaille räätälöidään heidän tarpeidensa ja voimavarojensa mukaiset yksilölliset asumissuunnitelmat. Pihapiirin yhteistilassa asukkaille on ruokailumahdollisuus. Toimintaa pyörittävät arkisin kaksi Sirkkulanpuiston koulutettua ohjaajaa. Yhteisössä on asunut satoja henkilöitä, mikä on lieventänyt Kuopion asunnottomuutta ja sen aiheuttamia lisäongelmia.

Linnanpellon Sateenkaaritalossa on kahdeksan tukiasuntoa ihmisille, jotka tarvitsevat kodin lisäksi tukea päivittäisasioidensa hoitamisessa ja elämänhallinnassa. Asuntojen lisäksi talossa on yhteistila. Sateenkaaritalo ei edellytä päihteettömyyttä. Talon kautta hoidetaan yhdistyksen välivuokrauksella tapahtuvaa asumista lähikorttelissa. Sateenkaaritalolla työskentelee yhdistyksen palkkaamia asumisen ohjaajia sekä työllistettyjä.

– Sateenkaaritalossa noudatetaan asumisen ja yhteisöelämän pelisääntöjä, mutta asukkaiden tilannetta tarkastellaan yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti. Päiväohjelma rakentuu pitkälti yhteisöllisesti. Talolla voi nauttia aamupalaa ja päiväkahvia. Yhteistiloissa voi käyttää nettiä, lukea päivän lehdet sekä keskustella ohjaajien, asukkaiden ja kävijöiden kanssa, kertovat ohjaajat Tanja Halonen ja Jaana Korhonen.

Erityistä Likolahden ja Sateenkaaritalon asumisyhteisöissä on, ettei asukkailta edellytetä täydellistä päihteettömyyttä, vaikka yhtenä tavoitteena on siitä irtautuminen ja elämänhallinnan parantaminen.

– Tavoitteenamme on auttaa heitä oman elämänsä hallinnassa sekä yhteiskuntaan kiinnittymisessä edistämällä psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Omatoimisuuden ja itsenäisen asumisen tukeminen sekä kuntoutus ovat siinä tärkeitä keinoja. Vaihtoehtona olisi asunnottomuus, syrjäytyminen ja ongelmien paheneminen, muistuttaa Petri Ruuskanen.

Kuudesta hankkeesta kolme jatkuu vakiintuneena toimintana

Sirkkulanpuisto on pyörittänyt viime vuosina ja pyörittää osin edelleen asumistoimintojensa rinnalla kuutta hanketta. Niistä kolme on jo vakiintunutta toimintaa. Hankkeita on ollut aiemminkin viime vuosikymmenellä. Esimerkiksi 2010-luvulla yhdistys auttoi huono-osaisuudesta kärsiviä matalan kynnyksen periaatteella Nopean toiminnan joukot -hankkeessa useiden yhteistyötahojen kanssa. Tällä vuosikymmenellä Sirkkulanpuiston oma hanketoiminta on laajentunut täyttämään  virallisemmista sosiaalipalveluista jääviä aukkoja.

Kolmena arkipäivänä viikossa Kuninkaankatu 30:ssa avoin Keltsu -kohtaamispaikka tarjoaa heikossa asemassa oleville vireyttävää ja hyödyllistä toimintaa. Keltsussa voi lukea lehtiä, kahvitella, pelata pelejä, hoitaa asioita omatoimisesti tietokoneella tai asiointiapua saaden ja kohdata ihmisiä sekä Sirkkulanpuiston ohjaajia. Retket ja teemapäivät kuuluvat myös toimintaan.

– Keltsussakaan ei edellytetä päihteettömyyttä, mutta kaikille pyritään takaamaan turvallinen olo. Yli viisi vuotta toimineeseen Keltsuun ei ole tarvinnut hälyyttää virkavallan järjestysapua. Aukioloaikojen ulkopuolella Keltsussa on ryhmätoimintaa vapaaehtois- ja hanketyöntekijöiden ohjaamana, kertoo ohjaaja Tiia Eskelinen.

Hänen mukaansa STEAn rahoittama Keltsu on vakiintunut Pohjois-Savossa ainutlaatuiseksi jatkuvaksi toiminnaksi.

– Keltsun toiminnan peruspiirteet ovat pysyneet samoina eli asiakkaiden kohtaamisessa sellaisina kuin he ovat. Kävijämäärät ovat nousseet jopa 40:een päivittäin, mikä asettaa kahden ohjaajan ajankäytön koetukselle. Yritämme olla niin monelle apuna kuin suinkin. Yhä enemmän asiakkaissa on nuoria aikuisia päihteiden sekakäyttäjiä sekä asunnottomia. Monilla on taitoja, jotka jäävät ongelmien varjoon. Annamme heille tilaisuutta esimerkiksi taiteellisuuden esilletuontiin, mikä voi tukea henkistä kuntoutumista, luoda toivoa paremmasta ja tunnetta hyväksytyksi tulemista, korostaa Tiia Eskelinen.

Hankkeesta vakiintuneeksi palveluksi muuttunut Onni-toiminta pyrkii vastaamaan päihde- ja asumisongelmien kasvavaan haasteeseen Kuopiossa. Sen toimintamuotoina ovat matalan kynnyksen ohjaus sekä tuki yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön ja harrastuksiin samoin kuin vieriapu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Toimintaa on parina päivänä viikossa Sateenkaaritalon päiväkeskuksella ja pop up -tapahtumissa ympäri kaupunkia.

– Onni-toimintaan kuuluu myös tiedottamis- ja vaikuttamistyötä ennenkaikkea asunnottomuuden torjumiseksi kaupungin virkahenkilöiden ja päättäjien suuntaan. Keräämme esimerkiksi tietoa varsinkin asunnottomien elämäntilanteista päätöksenteon tueksi. Yksi toimintamuodoistamme on Asunnottomien yö -tapahtuma vuosittain 17. lokakuuta. Teemme yhteistyötä Keltsu- ja TuNe-toimintojen kanssa, sanoo kansalaistoiminnan koordinaattori Janne Vainikainen.

STEA:n rahoittaman TuNe – Elämä vireeseen -toiminnan tavoitteena on tukea ja neuvoa haastavassa elämäntilanteessa olevia yli 18-vuotiaita elämänlaadun ja -hallinnan kohentamisessa jalkautuvalla tuki- ja neuvontatyöllä. Pääkohderyhmänä ovat asunnottomat ja asunnottomuuden uhassa olevat. Aiempi TuNe-hanke kohdistui yli 29-vuotiaisiin, mutta tarvetta tuli nuorempienkin asunnottomien auttamiseen. Niinpä hanke muuttui jatkuvaksi toiminnaksi Puijonkatu 27B:ssä. Alle kolmikymppiset muodostavat ohjaaja Jussi Kovasen mukaan jo suurimman osan asiakkaista.

– TuNe-toiminta sopii henkilöille, jotka kaipaavat rinnallakulkijaa arjen haasteisiin ja elämänhallintaan esimerkiksi virastoasioinneissa, asunnonhaussa, yhteiskunnan palveluihin pääsyssä sekä mielekkään ajankäytön löytämisessä. Pyrimme suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen toimintaan ja olemme valmiit pitkäjänteiseen tukipolkuun. Usein se on tarpeen, kun asiakkaat ovat moniongelmaisia päihde- ja mielenterveyspulmien kietoutuessa yhteen. Toki autamme myös akuuteissa tilanteissa. Avun tarve on selkeässä kasvussa, kertoo Kovanen.

Sirkkulanpuiston etsivän päihdetyön EPIS!-hankkeessa kolme yhdistyksen työntekijää jalkautuu antamaan matalalla kynnyksellä apua tavoittamalla ihmisiä kaduilla, kauppakeskuksissa ja muissa kohtaamispaikoissa. He tekevät myös kotikäyntejä. Pääkohderyhminä ovat päihteiden käyttäjät, jotka eivät ole muiden auttamis- ja hoitopalvelujen piirissä eli ovat pudonneet yhteiskunnan rattailta. Hankkeen periaatteena on vähentää päihteiden käytön haittoja.

– Erityisen paljon tukea on viime aikoina tarvittu asunnottomuuteen. Sen ja huumeiden käytön tilanne heikentyy Kuopiossa ja avun tarvitsijoiden määrä kasvaa. Tarvetta olisi selviämisasemalle, missä päihteiden käyttäjien terveyttä pystyttäisiin seuraamaan, toteaa STEAn rahoittaman EPIS!-hankkeen ohjaaja Jaana Joentie.

Vuosien 2022-2023 aikana EU-rahoitteinen Petosen Jalo- eli jalkautuva ohjaus- ja tuki -hanke keskittyi Petosen kaupunginosassa heikompiosaisten ja työelämän ulkopuolisten auttamiseen päihde- ja mielenterveysasioissa, asunnottomuudessa, köyhyydessä ja yksinäisyydessä. Tavoitteena oli saada aktiivisesti rinnalla kulkien ja kuntouttaen asiakashenkilöt takaisin yhteiskunnan palvelujen ja tuen piiriin niin, että elämänlaatua ja -hallintaa heikentävä ongelmakierre katkeaa. Jalkautumista tehtiin kaduilla, toreilla ja yhteistyökumppanien tiloissa.

Ohjaaja Ulla Särkän mukaan asiakkaiden joukkoon jalkautuvassa Petosen Jalo -hankkeessa luotiin reilusti yli kymmenelle pidempiaikaiselle asiakkaalle tukipolku monenlaisissa asioinneissa auttamiseksi säännöllisillä tapaamisilla ja etätuetusti tietoliikenneyhteyksillä. Asiakaskontakteja kertyi useita satoja, eniten erilaisessa asiointiavussa. Hanke verkottui usean Petosella toimivan järjestön ja seurakunnan kanssa. Myös jatkossa Petosella olisi tarvetta jalkautuvalle ohjaus- ja neuvontatyölle.

Työelämään kuntouttava toimintamalli- ja kehittämishanke Silmu on Sirkkulanpuiston uusin hanke.  Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn rahoittamana se käynnistyi vuoden 2023 alussa ja on edennyt hankesisällön rakentamiseen. Asiakastyö alkaa syksyllä 2023. Projektipäällikkö Saija Haikarainen kertoo, että hankkeen kohderyhmänä ovat täysi-ikäiset työ- ja opiskeluelämään pyrkivät päihde- sekä rikostaustaiset henkilöt, jotka ovat varhaisen kuntoutumisen vaiheessa tai tarvitsevat vielä erityistukea voimavarojen kehittämiseksi seuraavaa kuntoutumisvaihetta varten.

Kolme Sirkkulanpuiston työntekijää kehittää Silmu-hankkeessa tiivistä yhteistyötä sote-, työllisyys-, koulutus-, päihde- ja rikosseuraamusalan kanssa. Päihteettömyyden ja elämänhallinnan tuki sekä työ/opiskeluelämän valmiuksien kehittäminen muodostavat katkottoman tukipolun työelämään tai opintoihin.

– Hankkeessa kehitettävällä toimintamallilla tuetaan sitoutumista julkisiin palveluihin ja suuntautumiseen omiin kuntoutumistavoitteisiin sekä elämänhallintaan. Se tarkoittaa matalan kynnyksen työpajatyyppistä toimintaa, valmennuksellista kurssimuotoista työskentelyä ja yksilöllistä tukea, kertoo Saija Haikarainen.

Kevään 2024 aikana on käynnistymässä STEA-rahotteinen Näkymättömät-avustusohjelman osahanke; SiSu - Sirkkulanpuiston surutyön hanke 2024-2026. Avustus on myönnetty vertaisryhmätoimintaan ja yksilölliseen tukeen perustuvan suru/kriisityön kehittämiseen päihteiden käytön seurauksena kuolleiden henkilöiden vertaisverkostolle.

Sirkkulanpuisto syntyi pienestä idusta ja kasvoi vaiheittain merkittäväksi toimijaksi

Idea Sirkkulanpuistosta syntyi Työväen raittiusjärjestöjen palvelevan puhelimen, Toveripalvelun, päivystäjiltä vuosina 1982-1983. Osa heistä halusi tavata soittajia kahvikupin ääressä. Aluksi kukaan ei kiinnostunut tapaamisista ennenkuin aktiivinen kansalaistoimija Eino Pelkonen alkoi markkinoida niitä pitkin kaupunkia. Vaikutusta lienee ollut myös tarjotulla ruoalla. Ryhmä sai kuitenkin häädön kerhohuoneelta, koska se täyttyi ruokalahjoituksista ja kirpputoritavaroista muita järjestöjä haitaten. Häädön jälkeen ryhmä valtasi tyhjän kivitalon satamasta Minna Canthinkatu 5:stä Sirkkulanpuiston uudeksi tukikohdaksi. Sittemmin Sirkkulanpuistolla on ollut monta toimipistettä.

Likolahden rantapaikka sai samaan aikaan alkunsa edesmenneen Martti Happosen ideasta. Hän sai muutamat raittiusaktiivit uskomaan, että toimintaa kannattaa järjestää päihteiden käyttäjille luonnon helmassa Kallaveden rannalla leirien ja nuotiotulen ympärillä. Rantapaikka löytyi Likolahdesta. Vuokrasopimukseen tarvittiin juridinen yhdistys, joten viisi raittiusjärjestöä nimesivät uuden järjestön rantapaikan mukaan Sirkkulanpuiston toimintayhdistys ry:ksi. Se syntyi 1983 ja rekisteröitiin virallisesti 1984.

Maanlaajuista julkisuutta Sirkkulanpuisto sai pian, kun Seura-lehti julkaisi laajan artikkelin osuvasti otsikolla “Kuopiolaiset joutomiehet auttavat itse itseään”. Sirkkulanpuisto kokosi enimmäkseen miehiä, joilla ei ollut kiinnekohtaa yhteiskunnassa. Useimmilla oli taustallaan ongelmia päihteiden kanssa ja monelta puuttui vakituinen asunto, työ sekä ote elämään. Sittemmin toimintaan tuli mm. nuorisotyötä työpajoilla ja kierrätystoimintaa. Ne ovat silloisessa muodossa jääneet jo historiaan. Monet toimintaryhmät ovat korvautuneet hankkeilla ja palveluja on tuotteistettu tarpeen mukaan.

Sosiaalityöhön kouluttamattomien yhdistysaktiivien toiminta perustui alusta asti oma-apuun ja -aloitteisuuteen. Kirpputorilla ja talkootöillä kerättiin pientä tuottoa, jolla katettiin juoksevia kuluja. Yhdistyksen toiminta eteni päivä kerrallaan pienimuotoisesti. Vasta myöhemmin tällä vuosituhannella, osin hankkeiden myötä, Sirkkulanpuisto on saanut yhteiskunnan merkittävää tukea ja kyennyt palkkaamaan ammattitaitoisia työntekijöitä.

Keskeisimpiä Sirkkulapuiston kehittäjiä ja puolestapuhujia oli aivan alusta asti Kuopion lääninhallituksen raittius- ja alkoholiasiain tarkastaja Urpo Mönkkönen. Hänen ansiostaan moni epäilevä virallinen taho alkoi uskoa, että yhdistys on erilaisuudestaan huolimatta vakavasti otettava ja hyödyllinen kolmannen sektorin uudenlainen sosiaalialan toimija. Merkittäviä julkishallinnon sivustatukijoita olivat Mönkkösen mukaan Kuopion kaupungin sosiaalijohtaja Jarmo Rautjärvi ja asuntotoimenjohtaja Hannu Harjunheimo.

Sirkkulanpuiston toimintayhdistys saikin 1990-luvulla uskottavuutta Kuopion kaupungin päättäjien ja viranhaltijoiden sekä valtiovallan silmissä.

Urpo Mönkkönen muistelee, että ensimmäinen ulkopuolinen rahoitus Sirkkulanpuistolle tuli sosiaali- ja terveysministeriöltä, kun Kuopiossa vieraillut sosiaali- ja terveysministeri Tarja Halonen sai tietoa Sirkkulanpuiston uraauurtavasta, omaperäisestä sekä tuloksia tuovasta toiminnasta yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi. Sittemmin rahoitusapua on tullut muualtakin valtiolta sekä kaupungilta. Yhteiskunnan myötävaikutuksella yhdistys toteutti Likolahteen tukiasuntohankkeen aravalainalla asuntohallituksen, kaupungin vuokrataloyhtiö Niiralan Kulma Oy:n ja Raha-automaattiyhdistys RAY:n kanssa.

Sirkkulanpuiston 20-vuotishistoriikissa todetaan, että oma-apu, vertaistuki ja osallisuuskokemukset loivat tyhjästä synnytetystä yhdistyksestä omaperäisen, järjestäytyneen ja kohtuullisen vakaan toimijan. Yhdistys tarjosi sosiaalipalvelujen kohdehenkilöille kanavan itsensä auttamiselle. Yhdistyksen suojissa ovat elämänhallintaan päässeet takaisin monet, joille olisi voinut käydä huonosti ja joita ei yhteiskunnan virallisempi apu olisi tavoittanut.

Urpo Mönkkönen muistelee, että Sirkkulanpuisto oli 1980- ja 90-luvuilla edelläkävijä muun muassa  kierrätystoiminnassa Tehdaskadun toimipisteessä ja nuorisotyössä.

– Minna Canthin kadun ja Puijonkadun kulmassa oli nuorison kohtauspaikka Messi sekä nuorten työpaja. Messissä oppi moni nuori käyttämään tietokonetta, mikä ei siihen aikaan ollut kaikille itsestäänselvyys. Sirkkulanpuistolla oli myös oma Selvä peli -pikkubussi, jolla materiaalikuljetusten lisäksi jalkauduttiin nuorten ja muidenkin ihmisten pariin eri puolilla kaupunkia sekä lähikunnissakin. Se oli uudenlaista ruohonjuuritason työtä, jota ei juurikaan muut tehneet.

– Sirkkulanpuisto järjesti lahjoitukseksi saaduilla elintarvikkeilla ruokajakelua apua tarvitseville ennenkuin oli olemassa nykyisellaista ruoan jakelua. Järjestimme myös vaatetusapua.

Mönkkönen mustuttaa, että ensimmäisinä kymmenenä vuotena Sirkkulanpuistossa ei ollut palkattuja työntekijöitä. Toiminta perustui vapaaehtoisten ja muutamien tukityöllistettyjen työhön. Yhdistyksen perusvoimavara ja henkinen perusta syntyi näistä alkuvuosista, jolloin moni pitkäaikainen toimija juurtui yhdistykseen. Heille on tullut seuraajia, jotka omaksuivat paljolti samanlaisen toimintafilosofian ja arvot.

– Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton toiminta kaikenikäisille loi mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiä sekä uskottavuutta. Sirkkulanpuiston toimintaan osallistuneet kokosivat tietonsa ja taitonsa yhteen ja näkivät itsensä parhaiksi asiantuntijoiksi ongelmiensa ratkaisemiseksi.

– Yhdistys on 40 vuodessa ehtinyt kokea paljon, niin myötä- kuin vastamäkiäkin. Välillä toiminta on ollut suunnitelmallisempaa, välillä hajanaisempaa. Se on ollut joskus hyvin vaikeassa tilassa, koska toimintaan on mahtunut ongelmia ja kriisejä. Kaikesta on silti selvitty, kun ei ole luovutettu. Tärkeää myös on, että aktiivisia ja ennakkoluulottomia toimijoita sekä yhteistyökumppaneita on riittänyt, toteaa noin 30 vuotta toimintaan osallistunut Petri Ruuskanen.

Hänen mukaansa Sirkkulanpuiston arvoja ovat nykyisin tasa-arvo, luovuus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja ihmisarvo.

– Arvotekoina ne näyttäytyvät tuen ja neuvonnan tarjoamisena, voimaantumisen mahdollistamisena, perustarpeista huolehtimisena, sosiaalisten suhteiden vahvistamisena, vaikuttamistoiminnan toteuttamisena ja suojan tarjoamisena. Päämääränämme on ihmisten yhteiskunnallisen toimintakyvyn turvaaminen ja kehittäminen. Osallistuminen luo toimivimman tavan kuntoutua ja ehkäistä syrjäytymistä, sanoo Ruuskanen.

Eläköitymisensä jälkeenkin Sirkkulanpuiston toimintaa läheltä seurannut ja edelleen mukana ollut Urpo Mönkkönen toteaa, että moni asia tehdään nyt ammattimaisemmin kuin yhdistyksen alkuaikoina mutta tavoite, tarkoitus ja kohderyhmät ovat samoja.

– Jos ei Sirkkulanpuisto olisi uudistunut toimintatavoiltaan ajan ja uusien haasteiden vauhdissa, se tuskin olisi niin toimintakykyinen kuin nykyisin. Uusi kouluja käyneempi sukupolvikin on toimelias, arvostaa aiempaa toimintaa ja tekijöitä eikä ole unohtanut Sirkkulanpuiston juuria.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätietoja: Saija Haikarainen, p. 044 714 8009 ja Petri Ruuskanen, p. 044 714 8008, etunimi.sukunimi@ry.sirkkulanpuisto.com